Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa). Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti. Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia. |
Yksilökeskeinen viharetoriikka elää Suomessa
Yksilön ja vähäosaisen pienen ihmisen syyllistäminen on
oikeistolaisen politiikan työväline. Vasemmisto taas näkee enemmän vikaa yhteiskunnassa.
Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että vasemmisto perustaa väitteensä
tieteelle ja oikeisto vihapuheelle ja ennakkoluuloille. Mututietoon perustuvaa
ihmisvihaa harrastivat myös natsit. Kapitalistit tukevat pääoman
maksimoimisvimmassaan ennemmin jopa natseja kuin kommunisteja. Suomessa onkin vihamielinen
suhtautuminen kansalaisaktivismia kohtaan ja aktivisteja saatetaan jopa pitää
hörhöinä. ”Lopeta valittaminen ja mene töihin hippi” kuulunee yleisesti
käytetty lause. Asetelma on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Ihminen on
joko oikealla tai vasemmalla. Ihminen seisoo joko kapitalistiluokan tai
työväenluokan riveissä.
Työllisyysasiat ja
sosiaalityö
Suomalainen sosiaalihuolto on rakentunut köyhien kontrollin
ympärille. Tämä selviää historiaa lukemalla. Yksilöä syyllistävä retoriikka
elää sosiaalityössä. Sosiaalivirkamiehet ovat rinnastettavissa keskiluokkaan. Suomalainen
sosiaalihuolto pursuaa siis eriarvoistavia käytäntöjä vaikka sitä harvemmin
kehdataan suoraan myöntää. Yksi esimerkki luokkasorrosta on kuntouttava
työtoiminta. Syrjäytyneitä ihmisiä siis laitetaan tekemään töitä sosiaaliturvan
eteen vastikkeetta. Ennen vanhaan samankaltaisia käytänteitä oli irtolaisilla.
Kun pääomat valuvat ulkomaille uusliberalistisen kapitalismin vuoksi niin yhä
useampi ihminen saa tällaisen kohtalon.
Wikipediasta
selviää seuraavaa: Irtolainen oli
Suomessa vuoden 1883 irtolaisasetuksen mukaan ”se, joka ilman elatusta omista
varoistaan tahi toisen huolenpidon kautta työttömänä kuljeksii harjoittaen siveetöntä
ja säädytöntä elämää”. Irtolaisuuden
vältti, kun meni syksyisin pestuumarkkinoille ja pestautui maataloon töihin
vuodeksi. Pestaaja sitoutui tarjoamaan ruuan ja asunnon.
Samanlaista
retoriikkaa käytetään myös nykyisessä sosiaalityössä. Se, että työtön jäisi
kotiin makaamaan, on sosiaalityölle suuri kauhistus. Työtön tarvitsee kuulemma
apua elämänhallintaansa ja arkeensa päivärytmiä. Eihän nyt rahvas osaa
itsenäisesti keksiä tekemistä.
Huostaanottobisnes
Tutkija
Johanna Hiitolan väitöskirjasta (Hallittu vanhemmuus. Sukupuoli, luokka
ja etnisyys huostaanottoasiakirjoissa) ilmenee lastensuojelun epätasa-arvoa
korostava luonne. Tutkimus perustuu feministiseen tutkimustraditioon. Koska se
sisältää myös luokkakysymyksen niin kysymys on tulkintani mukaan ja tarkemmin
ajateltuna vasemmistofeminismistä.
Tiivistetysti ilmaisten tuo väitöskirja antaa näyttöä sille,
että ydinperhenormatiivisuus ja vanhoilliset arvot elävät lastensuojelussa.
Parhaiten vanhemmuuttaan korostaa taloudellisesti hyvin pärjäävä ja kaikin puolin
normaali perhe. Lasten koulumenestys onkin yksi normaalin perheen mittari.
Kilpailu onkin porvarillista. Äidit todistelevat hyvää vanhemmuuttaan
äidinrakkaudella ja isät käymällä töissä. Ehkäpä perhetyöntekijä ei niin
kauhistelisi sitä jos isä kokkaa makaronilootan väärin. Köyhyys nähdään
sosiaalityössä monesti huonona elämänhallintana ja hallinto-oikeuksissa ei
huomioida maahanmuuttajien erilaista vanhemmuutta riittävästi.
Kapitaalin kerääjät tahkoavat lasten ja nuorten
huostaanotoilla kovaa kapitaalia. Huostaanottobisnes on siis tuottoisa bisnes.
Muistan omilta lastensuojelulaitosajoiltani kuinka alakulttuuria kuvastavia
asioita oli kielletty. Näitä olivat esimerkiksi väkivaltaa ja syrjäytymistä
kuvaavat elokuvat ja em. asioita korostava rap-musiikki. Nämä korostavatkin
tietynlaista vasemmistohenkistä boheemiutta ja junttiutta. Rahaa ja
menestymistä kuvaava iloinen ja positiivinen rap-musiikki kuulunee säädyllisiin
asioihin. Kuka nyt massimies Cheekin menestymistä korostavia iloisia
sanoituksia voisi vastustaa? Ne ovatkin varmaan enemmän huostabisneksen tekijän
mieleen.
Kansalaisoikeuksista
Suomessa on monilta osin porvarillinen suhtautuminen
sivistykseen ja kansalaisoikeuksiin. Esimerkiksi valitustehtailu nähdään
viranomaisten silmissä monesti hölmöläisen hommana. Tässä esimerkki
valitustehtailusta: Vuonna 2014
uutisoitiin, että Hämeenlinnassa toimeentulotukea hakeneen asiakkuus kirjataan
tietojärjestelmään miehen nimellä, silloin kun hakija elää avo- tai
avioliitossa. Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkisen mukaan toimeentulotuki
kuuluukin tukea hakeneen nimelle. Tällaisista käytännöistä on tehty
tasa-arvovaltuutetulle useita valituksia vuosien ajan. Ongelma lienee pikku
hiljaa korjaantumassa pitkäaikaisen valitustehtailun ansiosta. Toinen
tyypillinen kirosana sosiaalivirkamiehen korviin toimeentulotuen osalta on
rahvaan oikeus välttämättömään huolenpitoon (perustuslaki) ja tukiasian
käsittelyyn ajoissa sekä hyvä hallintotapa.
Radikalisoituminen on
tulossa uudestaan muotiin
Ihmiset
(esimerkiksi syrjäytyneet nuoret) ovat saaneet oikeiston 20 vuotta jatkuneesta
kurjistamispolitiikasta tarpeekseen. Tämä näkyy esimerkiksi radikaalin
vasemmiston nousuna. Uustaistolaisesta liikehdinnästä kertovat mm.
itsenäisyyspäivän mellakointi ja lisääntyvä agitaatio. Kunnioitan taistolaisia
suuresti. He ovat olleet taistelemassa Suomeen parempaa sosiaaliturvaa ja ilman
taistelua siitä ei myöskään luovuta. Tämä taistelu kuvastaa myös Marxin oppeja.
Kaikki vallankumouksellinen toiminta on lähtökohtaisesti hyvästä. Sitä on myös
yhteiskunnan syyllistäminen, esimerkiksi kirotun kantelu – ja valitustehtailun
kautta. Työttömille ja syrjäytyneille on palautettava kunnia ja ihmisarvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti