sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Vähäosaisten syyllistäminen on maan tapa – Oikeisto holokaustin jalanjäljillä

Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa). 
Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti. 
Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia.
Lähetin alla olevan kirjoituksen tulevaan Kansan äänen vappunumeroon (2b/2015). Se sisältää myös mustaa huumoria.

Yksilökeskeinen viharetoriikka elää Suomessa

Yksilön ja vähäosaisen pienen ihmisen syyllistäminen on oikeistolaisen politiikan työväline. Vasemmisto taas näkee enemmän vikaa yhteiskunnassa. Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että vasemmisto perustaa väitteensä tieteelle ja oikeisto vihapuheelle ja ennakkoluuloille. Mututietoon perustuvaa ihmisvihaa harrastivat myös natsit. Kapitalistit tukevat pääoman maksimoimisvimmassaan ennemmin jopa natseja kuin kommunisteja. Suomessa onkin vihamielinen suhtautuminen kansalaisaktivismia kohtaan ja aktivisteja saatetaan jopa pitää hörhöinä. ”Lopeta valittaminen ja mene töihin hippi” kuulunee yleisesti käytetty lause. Asetelma on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Ihminen on joko oikealla tai vasemmalla. Ihminen seisoo joko kapitalistiluokan tai työväenluokan riveissä.
Työllisyysasiat ja sosiaalityö
Suomalainen sosiaalihuolto on rakentunut köyhien kontrollin ympärille. Tämä selviää historiaa lukemalla. Yksilöä syyllistävä retoriikka elää sosiaalityössä. Sosiaalivirkamiehet ovat rinnastettavissa keskiluokkaan. Suomalainen sosiaalihuolto pursuaa siis eriarvoistavia käytäntöjä vaikka sitä harvemmin kehdataan suoraan myöntää. Yksi esimerkki luokkasorrosta on kuntouttava työtoiminta. Syrjäytyneitä ihmisiä siis laitetaan tekemään töitä sosiaaliturvan eteen vastikkeetta. Ennen vanhaan samankaltaisia käytänteitä oli irtolaisilla. Kun pääomat valuvat ulkomaille uusliberalistisen kapitalismin vuoksi niin yhä useampi ihminen saa tällaisen kohtalon.
Wikipediasta selviää seuraavaa: Irtolainen oli Suomessa vuoden 1883 irtolaisasetuksen mukaan ”se, joka ilman elatusta omista varoistaan tahi toisen huolenpidon kautta työttömänä kuljeksii harjoittaen siveetöntä ja säädytöntä elämää”. Irtolaisuuden vältti, kun meni syksyisin pestuumarkkinoille ja pestautui maataloon töihin vuodeksi. Pestaaja sitoutui tarjoamaan ruuan ja asunnon.
Samanlaista retoriikkaa käytetään myös nykyisessä sosiaalityössä. Se, että työtön jäisi kotiin makaamaan, on sosiaalityölle suuri kauhistus. Työtön tarvitsee kuulemma apua elämänhallintaansa ja arkeensa päivärytmiä. Eihän nyt rahvas osaa itsenäisesti keksiä tekemistä.
Huostaanottobisnes
Tutkija Johanna Hiitolan väitöskirjasta (Hallittu vanhemmuus. Sukupuoli, luokka ja etnisyys huostaanottoasiakirjoissa) ilmenee lastensuojelun epätasa-arvoa korostava luonne. Tutkimus perustuu feministiseen tutkimustraditioon. Koska se sisältää myös luokkakysymyksen niin kysymys on tulkintani mukaan ja tarkemmin ajateltuna vasemmistofeminismistä.
Tiivistetysti ilmaisten tuo väitöskirja antaa näyttöä sille, että ydinperhenormatiivisuus ja vanhoilliset arvot elävät lastensuojelussa. Parhaiten vanhemmuuttaan korostaa taloudellisesti hyvin pärjäävä ja kaikin puolin normaali perhe. Lasten koulumenestys onkin yksi normaalin perheen mittari. Kilpailu onkin porvarillista. Äidit todistelevat hyvää vanhemmuuttaan äidinrakkaudella ja isät käymällä töissä. Ehkäpä perhetyöntekijä ei niin kauhistelisi sitä jos isä kokkaa makaronilootan väärin. Köyhyys nähdään sosiaalityössä monesti huonona elämänhallintana ja hallinto-oikeuksissa ei huomioida maahanmuuttajien erilaista vanhemmuutta riittävästi.
Kapitaalin kerääjät tahkoavat lasten ja nuorten huostaanotoilla kovaa kapitaalia. Huostaanottobisnes on siis tuottoisa bisnes. Muistan omilta lastensuojelulaitosajoiltani kuinka alakulttuuria kuvastavia asioita oli kielletty. Näitä olivat esimerkiksi väkivaltaa ja syrjäytymistä kuvaavat elokuvat ja em. asioita korostava rap-musiikki. Nämä korostavatkin tietynlaista vasemmistohenkistä boheemiutta ja junttiutta. Rahaa ja menestymistä kuvaava iloinen ja positiivinen rap-musiikki kuulunee säädyllisiin asioihin. Kuka nyt massimies Cheekin menestymistä korostavia iloisia sanoituksia voisi vastustaa? Ne ovatkin varmaan enemmän huostabisneksen tekijän mieleen.
Kansalaisoikeuksista
Suomessa on monilta osin porvarillinen suhtautuminen sivistykseen ja kansalaisoikeuksiin. Esimerkiksi valitustehtailu nähdään viranomaisten silmissä monesti hölmöläisen hommana. Tässä esimerkki valitustehtailusta: Vuonna 2014 uutisoitiin, että Hämeenlinnassa toimeentulotukea hakeneen asiakkuus kirjataan tietojärjestelmään miehen nimellä, silloin kun hakija elää avo- tai avioliitossa. Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkisen mukaan toimeentulotuki kuuluukin tukea hakeneen nimelle. Tällaisista käytännöistä on tehty tasa-arvovaltuutetulle useita valituksia vuosien ajan. Ongelma lienee pikku hiljaa korjaantumassa pitkäaikaisen valitustehtailun ansiosta. Toinen tyypillinen kirosana sosiaalivirkamiehen korviin toimeentulotuen osalta on rahvaan oikeus välttämättömään huolenpitoon (perustuslaki) ja tukiasian käsittelyyn ajoissa sekä hyvä hallintotapa.
Radikalisoituminen on tulossa uudestaan muotiin
Ihmiset (esimerkiksi syrjäytyneet nuoret) ovat saaneet oikeiston 20 vuotta jatkuneesta kurjistamispolitiikasta tarpeekseen. Tämä näkyy esimerkiksi radikaalin vasemmiston nousuna. Uustaistolaisesta liikehdinnästä kertovat mm. itsenäisyyspäivän mellakointi ja lisääntyvä agitaatio. Kunnioitan taistolaisia suuresti. He ovat olleet taistelemassa Suomeen parempaa sosiaaliturvaa ja ilman taistelua siitä ei myöskään luovuta. Tämä taistelu kuvastaa myös Marxin oppeja. Kaikki vallankumouksellinen toiminta on lähtökohtaisesti hyvästä. Sitä on myös yhteiskunnan syyllistäminen, esimerkiksi kirotun kantelu – ja valitustehtailun kautta. Työttömille ja syrjäytyneille on palautettava kunnia ja ihmisarvo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti