Kerron tässä tekstissäni kuinka Vantaan päättäjät ovat toimineet väärin. Asia koskee kuntouttavaa työtoimintaa. Vantaan kaupunki kiistää sosiaalisessa mediassa esiin tuodut perustellut seikat, jotka kertovat laittomuuksista.
Vantaan sanomat kirjoittaa 28.10.2015 seuraavaa:
" Vantaan kaupunki ei riko lakia pyörittäessään kuntouttavaa
työtoimintaa Koivukylässä sijaitsevassa suurpesulassaan.
Työllisyyspalveluiden johtaja Heidi Nygren vastaa sosiaalisessa mediassa käytyyn keskusteluun. – Asiaa koskeva laki määrittää aika tarkasti, mitä kuntouttava
työtoiminta on. Yksityisessä yrityksessä ei saa tehdä kuntouttavaa
työtoimintaa, mutta julkisella sektorilla sitä voidaan toteuttaa siellä,
missä paikkoja on tarjolla, Nygren toteaa. "
Laki toki määrittelee sen tarkasti. Pesula ei ole yritys. Se kuuluu kaupungin omaan organisaatioon (eli Vantaan työllistämisyksikön valmennustalo Reeliin). Lue lähde.
Laki ei kuitenkaan kiellä ainoastaan kuntoutettavien käyttöä yrityksissä. Se määrittelee paljon muutakin.
STM:n ohjekirje 31.12.2014 kuntouttavasta työtoiminnasta ilmaisee mm. seuraavaa:
Kyseessä on sosiaalipalvelu, jonka tarve tulee arvioida yksilöllisesti. Kunkin asiakkaan kohdalla erikseen. Ei massoina tai tarkoituksena tasapainottaa kunnan taloutta. Työtoiminnalla ei saa myöskään korvata virka - tai työsuhteessa tehtävää työtä.
Johtaja Nygren toteaa härkistä säästämisestä seuraavaa: "Säästö syntyy siitä, että saamme työttömän lopulta työllistymään.
Pyrimme myös pitämään työmarkkinatuen kuntaosuudet kurissa, etenkin kun
valtio lisäsi kuntien vastuita kuluvan vuoden alussa."
Siinähän se totuus putkahtikin. Kyse ei kuitenkaan ole työllistämisestä. Kuntouttava työtoiminta ja muut työharjoittelut eivät muodosta oikeaa työsuhdetta. Niistä ei siis saa palkkaa tai muita työsuhteen etuja kuten eläkekertymää.
Kyse on säästämisestä. Kerron seurvaaksi pari esimerkkiä.
Kaupunki vähentää pesulakulujansa. Lue lähde. Kaupungin ei siis tarvitse maksaa päiväkodin pyykin pesijöille palkkaa tai tilata palvelua yksityiseltä sektorilta. Tämä on tietenkin halvempaa. Kätevää. Tämä on nimenomaan talouden tasapainottamista.
Kuntalehti kertoo viime vuonna (16.12.2014) mm. seuraavaa: "Tähän asti kunnat ovat joutuneet maksamaan puolet työmarkkinatuesta sen jälkeen kun kunnassa asuva työtön on saanut työmarkkinatukea yli 500 päivää. Ensi vuonna kunnan vastuu alkaa jo 300 päivän jälkeen. Lisäksi kunnan osuus nousee 70 prosenttiin siinä vaiheessa, kun henkilö on saanut työmarkkinatukea tuhat päivää. Kuntien maksuosuutta on perusteltu sillä, että näin kuntia aktivoidaan työllistämään pitkäaikaistyöttömiä asukkaitaan."
Kuntien ei kuitenkaan tarvitse työllistää oikeaan työsuhteeseen. Ne voivat yhtä hyvin järjestää orjatöitä. Tästä esimerkkinä kuntouttava työtoiminta. Henkilö siirtyy tällöin pois työttömien työnhakijoiden kirjosta "työllistämispalveluiden" kirjoon ns. piilotyöttömäksi. Kyse ei siis ole oikeasta työllistämisestä. Näin voidaan muka parantaa työttömyyttä. Julkisen talouden (kunnat ja valtio yhteensä) menot säilyvät kuitenkin samana. Ne jopa lisääntyvät kun huomioidaan kilpailun vääristyminen, työtoiminnan järjestämisen kustannukset ja työtoiminnan kulukorvaukset (10,09 euroa kunnalle + 9 euroa työttömälle).
Alla on tilasto tästä tilastovääristelystä. Tilastoissa on erikseen "normi" työttömyys (eli työttömät työnhakijat) ja laaja työttömyys. Kun tilastoja vääristellään, niin siitä on se hyöty, että kun uutisoidaan "normi" työttömyydestä, niin laajaa työttömyyttä ei huomioida. Tällöin lukijalle syntyy populistinen kuva, että taas on työllistetty. Työvoimatoimiston haun (28.10.2015) mukaan meillä on 11172 vapaata työpaikkaa. Syyskuun 2015 laaja työttömyys on n. 450 000 henkilöä. Pelkkä työttömien työnhakijoiden määrä on n. 340 000 kpl.
Työttömiä "aktivoimalla" työpaikkoja ei synny lisää. Päinvastoin se voi jopa vääristää kilpailua. Kuka rehellinen yrittäjä haluaa kilpailijakseen työpajan, jossa tuotantokustannukset ovat orjatyövoiman ansiosta alhaiset? Olen aikaisemmin kirjoittanut lumetyöllistämisen vaikuttavuudesta. Sitä kautta ei juuri oikeaan työsuhteeseen työllisty. Lue lisää.
torstai 29. lokakuuta 2015
maanantai 26. lokakuuta 2015
Viranomainen ja demokratia
Mitä on demokratia? Itse asiassa se on paljon laajempi käsite kuin
se, että valitsemme neljän vuoden välein jotain edustajia sekä
tyydymme asioiden tilaan emmekä valita. Myös valittaminen on osa
demokratiaa. Sen takaa mm. mielipiteenvapaus. Keskeisimpiä
käsitteitä länsimaisessa liberaalidemokratiassa on julkisen vallan
velvollisuus noudattaa tarkoin lakia. Tätä kutsutaan vallan
kolmijako-opiksi. Kansa valitsee edustajat. Viranomaiset
toimeenpanevat lain. Oikeuslaitos valvoo viranomaisia, ratkaisee
riitoja ja tuomitsee rikolliset. Demokratiaan kuuluu myös
esimerkiksi oikeus ”tehtailla kanteluita ja valituksia”
viranomaisista. Se on kansalaisoikeus. Viranomainen saattaa todeta,
että meillä on ”ihan naurettavia oikeusjuttuja” ja kutsua
työtään ”liian byrokraattiseksi”. Kuitenkin oikeusvaltio on
aina byrokraattinen ja myös ”naurettavilla oikeusjutuilla” on
oma tarkoituksensa. Julkisen vallankäytön on perustuttava aina
tarkoin lakiin. Viranomaisen on siis perustettava vallankäyttönsä
vain lakiin eikä omavaltaisuuteen. Lokakuun liike on nostanut
omavaltaisuuden osalta esiin asiakastapaamisten videoinnin. Lue
kyseinen juttu tästä.
Lokakuun liikkeen esiin nostamassa tapauksessa sosiaaliviranomaiset
eivät antaneet videoida teiniäidin lastensuojelupalaveria. He
takavarikoivat äidin ja mummun puhelimet. Takavarikointi oli
kuitenkin vastoin lakia. Eduskunnan oikeusasiamies on todennut,
että viranomaistapaamiset saa taltioida. Ne saa jopa videoida.
Viranomaistoiminta on julkista. Salassapito ei koske omaa asiaa,
jossa on oikeus tallentaa viranomaistapaamiset. Viranomainen totesi
ettei hän ainakaan halua näytille mihinkään nettivideolle. Hän
ei luottanut asiakkaan sanaan siitä, että hän nauhoittaa videon
vain oikeusturvansa vuoksi. Hän totesi myös, että ”eiköhän me
tästäkin (puhelintakavarikosta) joku huomautus saada mut ihan
sama”. Lakia on siis tietoisesti rikottu. Valitettavasti
viranomaisella on velvollisuus suostua videoimiseen. Jälkikäteen
voidaan toki arvioida asiaa poliisitutkinnan kautta onko tapahtunut
rikosta (kunnianloukkaus tms.) jos video julkaistaan vaikka netissä.
Ennankosensuuri on kielletty. Asiakastapaamiset voi siis videoida
täysin vapaasti.
Valviran
10.11.2014 toimittamasta valvontahavaintoraportista
selviää
järkyttäviä asioita suomalaisen lastensuojelun tilasta.
Aloitetaanpa psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevista
lapsista. Valvira
toteaa raportin sivulla 14: ”Valvontaviranomaisten havaintojen
mukaan sijaishuoltoon saatetaan sijoittaa lapsia, joilla on
psykiatrista hoitoa vaativia ongelmia, mutta ei lastensuojelun
tarvetta. Psykiatrisen hoidon ja jopa hoidon tarpeen arvioinnin
edellytykseksi on saatettu vaatia lapsen huostaan ottamista ja
sijoittamista pois omasta kodistaan. Viranomaisten tietoon on tullut
esimerkiksi tapauksia, joissa psykiatrisen hoidon tai kuntoutuksen
tarpeessa olevia lapsia tai nuoria sijoitetaan
lastensuojelulaitoksiin. Lapsi tai nuori on voitu tällöin sijoittaa
lastensuojelulaitokseen ilman varmuutta kyseisen yksikön henkilöstön
riittävästä psykiatrisesta osaamisesta.”
Raportista
ilmenee myös, että tällaisten lasten pääsy psykiatriseen
erikoissairaanhoitoon ei toteudu lainmukaisesti. Eduskunnan
oikeusasiamies Petri
Jääskeläinen on
todennut kanteluratkaisussaan
30.3.2011
(dnro 2823/4/09) kuinka lasten neurologinen kuntoutus on Suomessa
puutteellista. Kantelun vireillepani Espoon sosiaali – ja
potilasasiamies. Oikeusasiamies arvioi puutteita olevan koko maassa.
Viranomaiset
perustelevat toimiansa monesti resussipulalla. Leikkausten vuoksi ei
voida jotain palvelua myöntää. Siinä on tyypillinen totuus.
Resurssipula ja budjettivaje eivät kuitenkaan ole oikeusnormeja.
Laitonta viranomaistoimintaa ei voida perustella resurssipulalla.
Huostaanotoissa tämä ilmenee siten, että tilannetta ei ole
hoidettu muilla peruspalveluilla kuten laki vaatii. Aina
huostaanotoissa ei ole siis kyse edes lastensuojeluasiasta vaan
esimerkiksi lapsen kuntoutuksesta, joka on törkeästi laiminlyöty
julkisen vallan taholta. Peruste ei voi olla se, että nyt ei ole
tarjota kuntoutusta vaikkapa leikkausten vuoksi.
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo blogikirjoituksessaan kuinka viranomaiset tuomittiin maksamaan kansalaisille korvauksia Satakunnan käräjäoikeudessa perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla. Kyse oli ihmisoikeuksia polkevasta huostaanotosta. Viranomaiset ilmoittivat tyytymättömyyttä tuomioon eli heillä on valitusaikomus siitä.
Varatuomari Leeni Ikonen kertoo blogikirjoituksessaan kuinka viranomaiset tuomittiin maksamaan kansalaisille korvauksia Satakunnan käräjäoikeudessa perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla. Kyse oli ihmisoikeuksia polkevasta huostaanotosta. Viranomaiset ilmoittivat tyytymättömyyttä tuomioon eli heillä on valitusaikomus siitä.
Viranomainen,
joka vihaa oikeusturvaa ja valittamista vihaa myös demokratiaa ja
kansalaisoikeuksia. Meillä on monella viranomaisella tsaarin
aikaiset käsitykset ihmisoikeuksista ja oikeusturvasta. Suomen
valtion rahoittama ihmisoikeudet.net nostaa esiin esimerkin
Venäjän ”demokraattisesta oikeusvaltiosta”. Kyse oli Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen (EIT)
tapauksesta Burdov
v. Venäjä vuodelta
2002.
Tapauksen kuvausta:
-
Anatoliy Tikhonovich Burdov on Venäjän kansalainen. Lokakuussa 1986
sotavoimien viranomaiset kutsuivat Burdovin hätäoperaatioon
Tšernobyliin korjaamaan ydinvoimalaonnettomuuden tuhoja. Burdov
työskenteli alueella tammikuuhun 1987 saakka ja altistui
radioaktiiviselle säteilylle. Asiantuntijan lausunnon mukaan
Burdovin terveydentila huononi siksi, että hän oli osallistunut
Tšernobylin korjausoperaatioon. Näin ollen hänelle määrättiin
maksettavaksi korvauksia. Vuoteen 1997 mennessä korvauksia ei ollut
maksettu ja Burdov haastoi Shakhtyn sosiaaliturvaviraston oikeuteen.
Shakhtyn raastuvanoikeus määräsi viraston maksamaan miehelle 23
786 567 Venäjän ruplan edestä korvauksia saamattomista
hyvityksistä ja lisäksi samansuuruisen summan rangaistuksena siitä,
että korvauksia ei ollut maksettu. Vuonna 1999 Burdov haastoi
sosiaaliturvaviraston oikeuteen uudestaan, sillä hän ei
edelleenkään ollut saanut korvauksia onnettomuudesta. Shakhtyn
raastuvanoikeus määräsi edelleen viraston velvolliseksi maksamaan
korvauksia. Sosiaaliturvavirasto ilmoitti Burdoville useaan kertaan,
ettei se pysty maksamaan korvauksia, sillä virastolla ei ollut
rahoitusta siihen. Valtiovarainministeriön päätöksen myötä
Shakhtyn sosiaaliturvavirasto maksoi Burdoville 113 040,38 Venäjän
ruplan edestä saamattomia korvauksia.
-
Ihmisoikeustuomioistuin muistutti, että tuomion toimeenpaneminen oli
oleellinen osa oikeudenkäyntiä. Rahoituksen puuttumista ei voinut
pitää hyväksyttävänä selityksenä välttää korvauksien
maksamista. EIT huomautti, että Venäjä oli maksanut Burdoville
korvauksia vasta, kun valitus oli jo tuomioistuimelle tehty ja EIT
oli ottanut yhteyttä Venäjän hallitukseen. Vuoteen 2001 saakka
Burdov ei ollut saanut hänelle määrättyjä korvauksia.
Idässäkin
oli resurssipula. Mitä me Venäjää arvostellaan kun ei meilläkään
toimi demokraattinen oikeusvaltio? Ihmiset tarvitsevat
asianajajia vaatiessaan heille lain mukaan kuuluvia sosiaali – ja
terveyspalveluita.
Tässä
esimerkki koto-Suomemme viranomaistoiminnasta
(valvontahavaintoraportin sivu 17):
Kaikki oikeusturvaloukkauset eivät edes mahdu tähän tekstiin. Voidaan kysyä, että elämmekö enää oikeusvaltiossa? Toiminta muistuttaa tsaarin aikaista kuria ja kontrollia eikä länsimaista sivistystä. Oikeusturva muodostuu pienistä ja suurista asioista. Siihen kuuluu myös ”pienestä ruikuttaminen ja naurettavat oikeusjutut”.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)