torstai 28. tammikuuta 2016

Konservatiivinen syrjäytymiskäsitys

Amerikka on hyvin konservatiivinen ja porvarillisahdasmielinen maa. Olen miettinyt, että mitä me jenkeille nauretaan kun me ollaan itse ihan samanlaisia. Kuten jenkit niin mekin olemme markkinafundamentalistinen kilpailuyhteiskunta.

Markkinafundamentalismi on demokratian vastainen ideologia. Yhden asian selitysmallit ovat lähtökohtaisesti totalitaristisia eli demokratian vastaisia. Markkinadiktatuuri (eli kilpailuyhteiskunta) ei ole moniarvoinen yhteiskunta. Se tunnustaa arvon vain rahalla ja kilpailulla.

Amerikkalainen unelma on kilpailu, työ ja menestyminen yhdistettynä konservatiivisilla arvoilla sekä kristillisellä työn eetoksella. Päivi Räsänen ehdottaa maahanmuuttajille kotouttavaa työtoimintaa. Hänen mukaansa mallia voitaisiin ottaa kuntouttavasta työtoiminnasta. Samanlaisella kiihkomielisellä työelämän linjoilla on kokoomus.

Räsäsellä on konservatiivinen syrjäytymiskäsitys. Sen mukaan kaikki mikä ei pyöri kirkon, perheen ja työssäkäynnin pyhän kolmiyhteyden ympärillä on syrjäytymiselle ominaista eli epänormaalia. Konservatiivien mukaan nämä tuovat ”rytmin arkeen”. Päivillä on kristillinen työmoraali.

Osallistavalla sosiaaliturvalla on merkittävät juuret jenkeissä ja ylipäänsä oikeistolaisessa konservatiivisuudessa. Sitä on haudottu konservatiivissa piireissä. Työttömien aktivointi tuli Suomeen jenkeistä. Lue lisää.

Maailmassa on tulossa näillä näkymin konservatiivinen vallankumous. Fasistiset arvot nostavat taas päätään kapitalismin ajautuessa kriisiin. Jokainen aikakausi määrittelee itse oman fasisminsa. Fasismia on myös työttömien aktivointi.

Porvarit ihannoivat jenkkejä. Tästä esimerkkinä eräs amerikanhehkuttaja on tullut Suomeen markkinoimaan kilpailuyhteiskuntaa. En muista nimeä. Hänen mukaansa suomalaiset valittavat liikaa. Sotatieteilijä Saara Jantunenkin häntä kehaisi. Samaan aikaan haukumme Venäjää. Mutta näin vainojen uhrien muistopäivää seuraavana päivänä kannattaa kehua Neuvostoliittoa. He vapauttivat Auswitchin orjatyöntekijät sorrosta. He toivat Suomeen sosiaaliturvan. Jenkit toivat aktivoinnin.

Kirjassa Syrjäytymisen yhteiskunta (Tuula Helne 2002) nostetaan esiin hyviä pointteja. Arvellaan, että yhteiskunnan ongelmat ratkeavat aktivoimalla ihmisiä yhteisöllisyyteen. Käsitys normaalista on liian suppea. Harva nuori kokee itseään syrjäytyneeksi vaikka ahtaiden luokitusten mukaan heitä luokitellaan syrjäytyneeksi riskiryhmäksi. Olisiko kyse ennemmin syrjäytetyistä eikä syrjäytyneistä?

Herää mieleen, että ollaanko ihmisestä huolissaan sen vuoksi, että hän ei ole tuottava yksilö vai halutaanko aidosti parantaa hyvinvointia? Myös syrjäytynyt voi kokea olonsa hyvinvoivaksi. Pakkoauttaja siis määrittelee ”syrjäytyneen” parhaan hänen puolestaan.

Elämme selfie-yhteiskunnassa, jossa tärkeintä on oma etu. Ihmisen on oltava kapitalistille tuottava marxilaisen tavarafetismin hengessä. En tiedä onko natsimenneisyyden peruja vai mitä, mutta suomalaisten suhtautuminen työntekoon on liian kiihkomielistä. Työelämän epäkohdista riittääkin sanottavaa.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Suomi-Weimari

Kalevan artikkelissa perustuslain tulkinnasta todetaan mm. seuraavaa:

" Jos katsotaan 1900-luvun Euroopan historian dramaattisempia kohtia tai vaikeimpia aikoja, niin yhtenä tunnusmerkkinä on se, että perustuslakiin on lähdetty puuttumaan tai jopa korvaamaan se poliittisten vaatimusten takia. Historiallisesti katsoen se on ollut huono tie. "

Turvapaikahakijoiden sosiaaliturvaa on suunniteltu alentaa perustuslain vastaisesti. Lue lisää: Alaluokkien aktivointia

Heikennyksiä on ajettu myös Tanskaan. Hesarin mukaan siellä hyväksyttiin parlamentissa laki, joka alentaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten tukia noin puoleen nykyisestä. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on huomauttanut, että laki ei täytä Tanskan kansainvälisiä sitoumuksia.

Hesarin artikkeli on viime vuodelta. Parlamentti äänestää 26.1.2016 myös eräästä uudesta laista. ltalehden mukaan ”uutta (Tanskan) lakia on verrattu natsien toimintaan toisen maailmansodan aikana, kun he veivät juutalaisilta jopa kultahampaat suusta. (Hallituksen tiedottajan) mukaan vertaus on naurettava, koska samanlaiset määräykset koskevat sosiaalietuuksia nauttivia tanskalaisia”.


Iltalehti toteaa:

" Tiedonannon (lain) mukaan vihki- tai kihlasormuksia ei takavarikoida, kuten ei myöskään perhepotretteja ja arvomerkkejä, mutta pakolaiset voidaan pakottaa luovuttamaan esimerkiksi kellot, kännykät ja tietokoneet vastineena majoituksestaan. Lisäksi kaikki yli 1 400 euron käteisvarat takavarikoidaan. Alun perin summa oli vain 400 euroa, mutta hallitus nosti summaa. "

YK on Iltalehden mukaan varoittanut tämän uuden lain lietsovan pelkoa ja ulkomaalaisvihaa. Tällaisesta maasta Suomi on ottanut mallia sosiaaliturvaa suunnitellessaan. Tanskan ”osallistava sosiaaliturva” on päässyt jopa Kelan sivuille.

Fasismi on porvarillisen ylivallan muoto. Kun kapitalismi ajautuu kriisiin, niin sillä on tapana ajautua fasismiin. Kapitalismi on toki saavuttanut ihmiskunnassa paljon ja jopa hyödyttänyt ihmisoikeuksia (esim. säätyerioikeuksien kumoaminen). Se on kuitenkin tullut vaiheeseen, jossa se loukkaa ihmisoikeuksia. Kapitalismia puolustaneet historialliset liberaalidemokraattiset valistusajattelijat nimenomaan vastustivat orjuutta ja puolustivat ihmisoikeuksia.

Mietitäänpä historiaa esimerkiksi Weimarin tasavallan ajalta. Weimarin tasavallan liberaali perustuslaki takasi laajat kansalaisoikeudet. Siitä ajauduttiin natsi-Saksaan. Myös natsijohtaja Adolf Hitlerin hallitus oli porvarillinen. Hitler eivätkä natsit olleet yksittäisiä pahoja. Muutokset tapahtuivat huonompaan suuntaan nimenomaan perustuslaillisia oikeuksia lakkauttamalla. Muutosta tukemassa olivat niin porvarit kuin auktoriteettimyönteiset ”kunnon kansalaiset”. Muutokset tapahtuvat hitaasti myös huonompaan suuntaan. Katso wikipediasta lisätietoa natsien lakimuutoksista tästä.

Kirjoituksessani ”Porvarillinen ylivalta” tuon esiin porvareiden harjoittamaa nälvintää perusoikeuksia kohtaan.

Siinä kirjoitin mm. seuraavaa:

Porvarit ovat tehneet natsien kanssa yhteistyötä ja suhtautuneet ihmisoikeuksiin kevytmielisesti. Rikkaita kapitalisteja oli Nurnbergissa syytettynä yhteistyöstä Saksan natsien kanssa. Suomessa taas rikkaat porvarit ajoivat Suomen sotimaan natsi-Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Esimerkki natsistisesta porvarista oli kokoomuslainen sisäministeri Toivo Horelli. Hän teki päätöksen juutalaispakolaisten luovuttamisesta natsi-Saksaan. Hän oli hyvin saksalaismielinen ja juutalaisvastainen kovan linjan oikeistopolitiikko. Juutalaiset kuljetettiin höyrylaivalla tuhoamisleirille. ”

Ammattiliitto JHL kirjoittaa mm. seuraavaa: ”Kokoomus haluaa maahanmuuttajista halpatyövoimaa ja joustoa työmarkkinoille”.

2010-luvulla eräs kokoomusnuori sanoi lapsilisien tukevan ”heikomman aineksen” lisääntymistä. Perusporvarillinen äärioikeistohallitus on nyt luomassa lisää Suomeen ”heikomman aineksen” työmarkkinoita. Nehän ovat Suomessa jo olleetkin osittain. Esimerkiksi pitkäaikaistyöttömät, mielenterveyskuntoutujat ja kehitysvammaiset tekevät Suomessa töitä virallisen työsuhteen ulkopuolella. Näistä ”kuntouttavista töistä” ei muodostu palkkaa tai eläkettä eikä muitakaan työsuhteen etuja.

Yksi natsien hankkeista oli Lebernsborn-lastenkotihanke. Lue Lokakuun liikkeen viimevuotinen uutisjuttu hankkeesta tästä. Fasismi ei ole aikaan tai paikkaan sidonnainen ilmiö. Se näkyy myös tänä päivänä. Natsi-Saksa ei täyttänyt demokraattisen valtion tunnusmerkkejä. Esim. THL:n mukaan niitä ei täytä myöskään suomalainen lastensuojelu. Lue lisää. Suomalaisessa yhteiskunnassa on siis fasistisia aineksia. Demokraattisessa yhteiskunnassa on tiettyjä ehdottomia oikeuksia kuten perustuslaki ja ihmisoikeudet. Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta ihmisoikeudet ovat vähän niin kuin sananvapaus. Niitä joko on tai ei ole.

Vuonna 2000 silloinen pääministeri Paavo Lipponen pyysi Suomen valtion puolesta anteeksi juutalaisluovutuksia. Lipposen anteeksipyyntö ei riitä. Mielestäni Suomen on hyvitettävä natsimenneisyytensä ottamalla ihmisoikeudet tosissaan. Aloitetaan vaikkapa orjatöiden lakkauttamisesta ja yhteiskunnasta syrjäytettyjen oikeuksien tunnustamisesta. Natsit nimittäin pistivät ”yhteiskunnan heikompaa ainesta” orjatöihin.



















Tarkennus 18.1.2016 klo 18.52: Lisätty tarkennus Iltalehden jutun pohjalta (sitaatti omaisuuden takavarikosta)

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Porvarillinen ylivalta

Perustuslain tärkeimpiä tehtäviä on suojella kansalaisia totalitaariselta hallinnolta ja puolustaa demokratiaa sekä määritellä jokaiselle vähimmäisoikeudet. Fasismi loukkaa demokratiaa ja se on porvarillisen ylivallan muoto.

Fasismi on eräänlainen kapitalismin maastovaihde, jota rikkaat eliittiporvarit käyttävät työväenluokan ja ihmisoikeuksien sortamiseen. Kun ihmisoikeuksia välttävästi kunnioittava sivistysporvarismi katoaa niin tilalle tulee fasismia sympatisoiva uusliberalistinen kauppakamariöyhöttäminen.

Porvarit ovat tehneet natsien kanssa yhteistyötä ja suhtautuneet ihmisoikeuksiin kevytmielisesti. Rikkaita kapitalisteja oli Nurnbergissa syytettynä yhteistyöstä Saksan natsien kanssa. Suomessa taas rikkaat porvarit ajoivat Suomen sotimaan natsi-Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Esimerkki natsistisesta porvarista oli kokoomuslainen sisäministeri Toivo Horelli. Hän teki päätöksen juutalaispakolaisten luovuttamisesta natsi-Saksaan. Hän oli hyvin saksalaismielinen ja juutalaisvastainen kovan linjan oikeistopolitiikko. Juutalaiset kuljetettiin höyrylaivalla tuhoamisleirille. 

Vapaa markkinatalous (eli vapaakauppaliberalismi) oli utopia, joka johti natsismiin. Se ei toiminut Weimarin tasavallassa. Yhteiskunta tarvitsee aina sosialismia toimiakseen. Joskus historiassa on käynyt ikävästi ja valtaan ovat päässeet kansallissosialistit tai stalinistit. Ehkä realistisin ihanneyhteiskunta on keynesiläisyys (1980-luvun Suomen rakenteet) höystettynä uudistuneilla perusoikeuksilla, jotka sisältävät myös negatiivisia vapauksia.

Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen on haukkunut perustuslaillisia oikeuksia. Asia ilmenee Verkkouutisten artikkelista. Siinä todetaan mm. seuraavaa: ”Kansanedustaja huomauttaa myös, että kun perustuslain mukaan ei ketään saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstään, voi sama pykälä jättää aika monen kansalaisen kokonaan ilman työsuhdetta.”

Tämä pykälä on aika olennainen kun miettii vaikkapa mielipiteenvapautta. Jos joku on vaikka aatteellinen vasemmistolainen ay-toimija, niin joku työnantaja voisi mielellään erottaa tällaisen työntekijän. Olemme lipumassa kohti markkinadiktatuuria kun porvareiden suusta tulee tällaista puhetta.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) raportissa todetaan ”Lain vartijat” mm. seuraavaa: ”Tiukka perustuslain tulkinta tietää vähemmän demokratiaa. Julkisessa keskustelussakin tämä näkyy perusoikeudellistumisena, kun esimerkiksi hallituksen tavoitteet leikata sosiaalietuuksia haastetaan perustuslain vastaisina.”

Kyse ei ole demokratian vähentämisestä vaan nimenomaan turvaamisesta. Ihmisoikeudet kuuluvat demokratiaan. Tarkoittaneekohan EVA tällä selkeästi perustuslainvastaisia ideoita maahanmuuttajien ja kantaväestön eritasoisesta sosiaaliturvasta? Lue lisää: Alaluokkien aktivointia

Toinen kokoomusedustaja Ben Zyskowitch on tehnyt eduskunta-aloitteen, jossa hän vaatii työttömien tietosuojan heikentämistä. Hän vaatii, että työvoimaviranomaisilla olisi oikeus luovuttaa tarpeelliset tiedot työttömästä työnantajalle halusi työtön tätä tai ei. Kontrollipolitiikkaa halutaan siis lisätä. On tiettyjä oikeuksia, joita ihmisellä pitää olla. Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä.  

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Erityinen vallanalaisuus

Yhteiskunnan kontrolli kaikista vähäosaisimpia kohtaan on lisääntynyt viime vuosina. Esimerkiksi kuntouttava työtoiminta ja muut pakkotyöt ovat yhteiskunnan suosiossa. Kuten aiemmin kirjoitin, niin nyt myös maahanmuuttajille suunnitellaan erityistä työvelvoitetta. Lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat 20 vuodessa tuplaantuneet.

Lainasin kirjastosta oikeustieteilijä Aaro Ahteen kirjan Hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto (Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja). Se on vuodelta 1950. Kirja antaa hyvin laajan käsityksen ihmisoikeuksista suomalaisessa hallintomenettelyssä - ja kulttuurissa.

Yksi kirjan kertomista tuon aikaisista pakkokeinoista on pakkotyölaitokseen sijoittaminen. Työlaitoshuolloksikin sitä kutsuttiin. Wikipedian mukaan työlaitokseen voitiin määrätä huoltoapulain, lapsen elatusavun turvaamisesta annetun lain tai irtolaislain nojalla.

Suomalainen sosiaali - ja työvoimapolitiikka on aina ollut hieman kontrolloivaa ja ihmisoikeuksia polkevaa. Hyviä suomalaisia iskusanoja ovat mm. työlaitoshuolto, sosiaalihuolto, punaorpohuolto, huoltosuunnitelmaneuvottelu, irtolaishuolto, raittiushuolto ja päihdehuolto.

Kirjassa tulee esille laitosvallan käsite (erityinen vallanalaisuus), joka on jo lainsäädännössä vanhentunut. Sen mukaan ihmisiä voitiin ikään kuin jakaa ns. "tavallisiin ja b-luokan kansalaisiin". Tavalliset kansalaiset olivat oikeusvaltioperiaatteen alaisia. Heidän vapauttaan voitiin rajoittaa vain eduskuntalakien mukaan. Laitoksissa asuvien "b-luokan kansalaisten" vapautta voitiin rajoittaa myös laitosten säännöillä. He eivät nauttineet siis yleisiä kansalaisoikeuksia.

Esimerkiksi kirjeiden vastaanottoa ja lähetystä voitiin laitosten omilla ohjeilla rajoittaa. Rajoitusten on nykyään perustuttava vain lakiin. Laitos ei siis saa keksiä omia rajoitusohjeita. Kaikki kansalaiset ovat nykyään yhdenvertaisia lain edessä.

Vankien osalta nykyään katsotaan vapauden menetys itsessään rangaistukseksi. Vankila voi siis vain käyttää lakiin perustuvia rajoituksia. Ei omia ohjeitaan. Vangit saavat esimerkiksi mennä naimisiin vankilassa. Se on hallinnollinen prosessi. Vangit voivat myös toteuttaa mm. uskonnonvapautta, joka on perustuslain takaama oikeus.

Erityinen vallanalaisuus eli laitosvalta on jäänyt kuitenkin laittomana tulkintana elämään. Yksi esimerkki tästä on mielenterveyshoito. Nokialla sijaitsevaan erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrinen tutkimus - ja hoitoyksikköön (EVA-yksikköön) kuljetaan metallinpaljastimen läpi. Lue tästä.

Metallinpaljastimen oikeutuksesta sinänsä voi olla mitä mieltä hyvänsä. Se on kuitenkin tulkittavissa mielenterveyslain 4 a - luvun mukaiseksi rajoitustoimenpiteeksi (22 i § henkilöntarkastus). Henkilöntarkastus voidaan toimittaa vain kun on perusteltua syytä epäillä, että potilaalla on vaatteissaan tai muutoin yllään kiellettyjä aineita tai esineitä. Se ei siis olla kaavamainen toimenpide kuten EVA-yksikössä metallinpaljastus on.

Henkilöntarkastuksen lisäksi laissa on olemassa henkilönkatsastus. Se on vakavampi toimenpide. Siinä tutkitaan onko potilaalla kiellettyjä aineita tai esineitä kehossaan. Se voi sisältää puhalluskokeen, veri-, virtsa- tai sylkinäytteen ottamisenLastensuojelulaitosten (lastensuojalulaki) osalta henkilönkatsastus on tulkittu hyvinkin tarkkaan. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on linjannut päätöksessään (pvm 09.09.2010 / dnro OKV/1227/1/2009), että nuorta ei voi puhalluttaa häkämittarilla tupakoinnin tarkastamiseksi. Tupakka ei ole laissa tarkoitettu päihdyttävä aine.

Tutustumalla oikeuskäytäntöön selviää useita erilaisia perusoikeuksien rajoituksia. Erityinen vallanalaisuus olisi pitänyt loppua viimeistään vuoden 1995 perusoikeusuudistukseen. Valitettavasti Suomessa on kansan kahtiajako oikeusturvaa ansaitsemattomiin edelleen voimassa.

Suomalainen yhteiskunta on mennyt viime aikoina hyvin oikealle. Uusliberalismin suuntaan. Jopa sosiaalidarwinismiin ja äärioikealle. Kirjoitin laitosvaltaisesta Suomesta 1.1.2016 mm. seuraavaa: "Suomi on saanut myös oikeusministerin, joka ei ymmärrä oikeusturvaa saati laitosvallan kieltoa. Hän taannoin ihannoi kuolemantuomiota vaikka se on perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Hän ihmetteli myös sitä, että edes murhatuomio ei keskeytä turvapaikka – ja oleskelulupaptosessia. Ei keskeytäkään, mutta vanki tullaan myöhemmin karkoittamaan ulkomaalaislain perusteella mikäli häntä ei odota kohtuuton kohtelu kotimaassaan. Turvapaikkakysymys, oleskelulupa ja karkoittaminen on siis hallinnollinen prosessi, jota ei voida käsitellä rikosprosessin yhteydessä. Se on vähän niinkuin ne vankilahäät."

Kirjoitettu ja lähetetty Lokakuun liikkeelle 6.1.2016

perjantai 1. tammikuuta 2016

Kusenkeltainen ja laitosvaltainen Suomi

Sanotaan, että Suomi on demokraattinen maa. Demokraattiset maat on merkitty alla olevaan karttaan vihreällä. Niihin on merkitty myös Suomi. Punaisella on merkitty taas autoritääriset maat. Keltaisella taas rajoitetusti demokraattiset maat. Väittäisin, että Suomi on lumedemokratia. Siis rajoitetusti demokraattinen valtio. Eli se kuuluisi keltaisten maiden joukkoon. Oikein kusenkeltainen maa isolla K:lla!
























Nostan alla esiin muutamia esimerkkejä. Ne eivät tietenkään kerro kaikkia kauheuksia, mutta päästään ainakin alkuun. Kyseenalaistan väitteen siitä, että Suomi on demokraattinen oikeusvaltio.

Demokraattisissa maissa ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Voidaan kysyä miksi jotkut ihmiset ovat eriarvoisia lain edessä? Miksi toisille on eri oikeudet kuin muille? Miksi jotkut ovat ns.
b-luokan kansalaisia?

Esimerkkejä b-luokan kansalaisista ovat lastensuojelutapaukset. Heitä pidetään b-luokan kansalaisina esimerkiksi julkisen vallan toimesta. Tämä ilmenee esimerkiksi avohuollon tukitoimissa. Niitä ei aina ole tarjolla tai ne eivät ole riittävän laadukkaita. Lain mukaan avohuollon tukitoimet ovat ensisijaisia (ennen huostaanottoa). Puuttumisen kansalaisen elämään tulee siis olla mahdollisimman lievää.

Kirjoituksessani ”Viranomainen ja demokratia” nostan esiin Tsernobil-uhrin sosiaaliturva-oikeudet Venäjällä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi tapauksen Burdov v. Venäjä tuomiossa, että oikeusvaltion keskeistä periaatetta oli rikottu (tuomion toimeenpano). Valtio perusteli loukkausta ”resurssipulalla”. Suomessakin demokraattisten oikeuksien puutetta perustellaan resurssipulalla. Ko. kirjoituksessani nostan esiin kuinka jotkut kunnat eivät aina toimeenpane hallinto-oikeuden päätöksiä viivytyksettä. Samanlainen probleema meilläkin kuin Burdov – tapauksessa. Mitäs me Venäjää arvostellaan?

Meilläkään ei näet oikeusvaltio toimi. Viranomaiset eivät noudata lakia. Tästä on useita eri esimerkkejä. Yksi niistä on lastensuojelu. Tyyppillisessä tapauksessa viranomaiset vetoavat resurssipulaan kun lakisääteisiä palveluja pitäisi myöntää asiakkaalle. Kun palvelut eivät toimi lain vaatimalla tavalla niin sitten lapsia huostaanotetaan. Tästäkin em. kirjoituksessa.

Venäjällä ei ihmisoikeudet toteudu niin kuin pitäisi. Maa on kuitenkin kehittyvä demokratia. Esim. Takaahan se valitusoikeuden ihmisoikeustuomioistuimeen kansalaisilleen kuulumalla Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Kirjoituksessani ”Lastensuojelun autoritäärisyys” nostan esiin THL:n tutkimuksen ”Vaarantunut suojeluvalta”. Sen havaintojen mukaan suomalainen lastensuojelu on kadottamassa demokraattisen vallankäytön periaatteet. Blogistani voi lukea myös paljon muita lain rikkomisia. Esimerkiksi kuntouttavan työtoitoiminnan saralla.

Paljon on kuitenkin myöskin saavutettu tässä entisessä suojeluskuntafasistien maassa, joka loukkaa ihmisoikeuksia ja on tehnyt yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Suomessa on aika hyvä lainsäädäntö monessa asiassa, mutta se toteutuu vaihtelevasti ja valvonta on riittämätöntä.

Eräässä lastensuojelulaitoksessa on ollut asiakkaan mukaan jopa joukkorangaistuksia. Rajoitukset tulee lain mukaan arvioida yksilöllisesti. Lisäksi Suomessa on olemassa laitosvallan kielto. Sen mukaan laitoksessa asuvien ihmisoikeuksia ei voida rajoittaa laitoksen omilla säännöillä. Sääntöjä saa toki olla, mutta ne eivät saa olla lain kanssa ristiriidassa. Lain on oltava kaikille sama.

Laitosvallan kieltoa rikkovat monien eri laitosten ohjeet. Ne ovat myös autoritäärisia. Esimerkiksi kiellot pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyen. Myös Pohjois-Koreassa on iltapäivämedian mukaan tällaisia rajoituksia. Laitoksiin suljetuilla on täsmälleen samat perusoikeudet kuin muilla. Niitä voidaa rajoittaa vain lailla erikseen. Jossain lastensuojelulaitoksissa on kielletty esim. tietynlainen rap-musiikki. Sanat tyyliin: ”Pikku pirihuora: Sossu se mukulan lastariin pisti”. Myös natsit kielsivät rappiomusiikkia. Lastensuojelussa on siis samoja piirteissä kuin autoritäärisessa maassa. Eräältä nuorelta takavarikoitiin Lokakuun liikkeen aktiivie(n) mukaan jopa lakikirja.

Sekin voidaan katsoa kuuluvan nykyaikaiseen demokratiaan, että esimerkiksi mielisairaalassa potilaalla on oikeus käyttää nettiä ja kertoa siellä harhaisia juttujaan mielipiteen vapauden nimessä. Kaikki eivät ymmärrä esimerkiksi vankien ihmisoikeuksia, mutta nekin kuuluvat oikeusvaltioon laitosvallan kiellon hengessä. Vangit saavat esimerkiksi mennä naimisiin. Se on hallinnollinen prosessi. Oikeusvaltiossa saa myös viranomaistapaamiset kuvata. Lue lisää: Viranomaiset saisi pistää perusoikeuskurssille. Viranomaismafia tarjoaa teille linkin seuraavaan kirjoitukseen: "Saako se nauhoittaa? Kyseisen blogitekstin kirjoittajalla oli sanaharkkaa työvoimaviranomaisten kanssa palaverin nauhoittamisesta. 

Suomi on saanut myös oikeusministerin, joka ei ymmärrä oikeusturvaa saati laitosvallan kieltoa. Hän taannoin ihannoi kuolemantuomiota vaikka se on perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Hän ihmetteli myös sitä, että edes murhatuomio ei keskeytä turvapaikka – ja oleskelulupaptosessia. Ei keskeytäkään, mutta vanki tullaan myöhemmin karkoittamaan ulkomaalaislain perusteella mikäli häntä ei odota kohtuuton kohtelu kotimaassaan. Turvapaikkakysymys, oleskelulupa ja karkoittaminen on siis hallinnollinen prosessi, jota ei voida käsitellä rikosprosessin yhteydessä. Se on vähän niinkuin ne vankilahäät.

Vaikka oikeusturva on myöskin sivistysporvarillinen arvo, niin sitä ei ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää aikanaan kokoomuksen oikeusoppinut oikeusministeri Jussi Järventaus (lähde), joka ehdotti, että eläinaktivisteilla ei olisi oikeutta valtion kustantamaan oikeusapuun. Viis oikeusvaltion takaamasta yhdenvertaisuudesta kunhan kettutyttöjä saa kiusata.

Suomessa elää edelleen erityisen vallanalaisuuden käsitteen henki. Sen mukaan ihmiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä vaan heitä luokitellaan eri kasteihin. Siinä on saksalaisen oikeustieteen henkeä (lähde: Aaro Ahtee: Hallinto-oikeudellinen vapaudenriisto, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, Väitöskirja 1950). Saksassa ihmisten luokittelu johti pahimmillaan keskitysleireille. Esimerkiksi juutalaisilta riistettiin kansalaisoikeudet. Suomessa taas on ihmisiä tuomittu menettämään kansalaisluottamuksensa (esimerkiksi kommunisteja).

Erityinen vallanalaisuus näkyi oikein hyvin esimerkiksi irtolaislaisuuteen liittyvässä lainsäädännössä, jonka mukaan aikuisia ihmisiä huostaanotettiin pakkotyöhön työlaitoksiin. Yhteiskunnan huoltoapua saaneilla ei ollut esimerkiksi äänioikeutta.

Irtolaislaki oli ns. luokkalaki. Esimerkki nykyajan luokkalaista on laki kuntouttavasta työtoiminnasta. Perustuslakiasiantuntija totesi toimeentulotuen vastikkeellistamisen vuonna 1997 perustuslain vastaiseksi. Häntä ei eduskunnan perustuslakivaliokunnassa otettu ratkaisevalla tasolla huomioon. Vastikkeellista sosiaaliturvaa ovat kehuneet mm. porvarit ja persut. Työmies Hakkarainen vaati sitä joskus nuorille yritysten hyödyksi. Nyt perussuomalaiset vaativat sitä vastaanottokeskuksiin. Luokkalait palaavat ja uusfasismi nousee.

Rasismi ja fasismi ovat porvarillisen ylivallan ilmentymiä. Ne kuuluvat kapitalismin maastovaihteeseen, jonka avulla työläista sorretaan. Fasismi edustaa kapitalisteille valevasemmistoa, jolla köyhiä höynäytetään. Saksanjuutalaisen filosofin Hannah Arendtin mukaan natsismi ammensi voimansa kapitalistisen tuotannon ylijäämää ympäri maailmaa levittäneestä imperialismista sekä sitä tukeneista rotuteorioista. Hän on todennut: ”Normaalien ihmisten normaalisuus estää pitkäksi aikaa tehokkaimmin totalitaaristen joukkorikosten paljastumisen”.

Kirjoitettu ja lähetetty Lokakuun liikkeelle 1.1.2016